Kuolema on edelleen tabu

death-is-still-a-tabooKuolema on verhottu yhteiskunnassamme syrjään ja piiloon, eikä siitä ole mahdollista luontevasti keskustella vieläkään juuri missään. Kaikki sellaiset asiat, joihin ihmisellä liittyy pelkoa, häpeää ja syyllisyyttä, muodostuvat tabuiksi. Länsimaisissa yhteiskunnissa kammoksutaan kuolemaa ja siksi aihe pysyy sinnikkäästi kiellettyjen listalla. Jokainen meistä voi kuitenkin muuttaa suhdettaan tähän kuolemasta vaikenemiseen. On täysin mahdollista muuttaa omalta osaltaan tämä tabu joksikin muuksi. Kerromme tässä kolme näkökulmaa siihen, miten itse voi opetella puhumaan kuolemasta.

Miten voimme vapauttaa keskustelun kuolemasta?

Samalla tavalla kuin voimme luontevasti vaihtaa kuulumisia kesäloman jälkeen tai kertoa lukemastamme kirjasta, voimme joskus sivuta kuolemaa puheenaiheena. Voimme vaikkapa kertoa ystävän kuolleesta koirasta ja hänen surustaan. Voi olla helpompi puhua jotakuta toista kohdanneesta kuolemasta kuin omasta kipeästä menetyksestään. Jokainen voi kuitenkin käsitellä kuolemaa jonkun ystävän tai luotetun kanssa.

Miten kohdata kuoleman kohdanneita ihmisiä?

Tärkeintä eivät ole sanat. Kuollutta surevat eivät kaipaa muuta kuin lohduttavaa läsnäoloa. He ovat usein niin murtuneita, etteivät mitkään sanat tunnu lohduttavilta vaan lähinnä kömpelöiltä. On turha alkaa siinä tilanteessa puhua kuolemasta kuin näkkileivästä tai verrata tätä kuolemantapausta johonkin itselle tuttuun tapaukseen. Surun murtama kaipaa vain nähdyksi ja kuulluksi tulemista. Joskus ihmiset pelkäävät surevan kohtaamista niin paljon, että jättävät hänet kokonaan yksin. Tämä ei ole toivottavaa. On parempi kohdata ihminen itselle ominaisella tavalla, vaikka se tuntuisikin vaikealta ja vaikka sisimmässään luulisi, ettei se auta. Kohtaamattomuus loukkaa enemmän kuin se, että edes yrittää tulla lähelle ja vaikka sanoa vain yksinkertaisesti: otan osaa suruusi.

Miten kuoleman voisi ymmärtää?

Moni välttelee kuoleman käsittelyä, koska ei millään käsitä, mistä siinä on kysymys. Elämän mysteeri onkin hyvin outo. Ensin me synnymme tänne jostain tuntemattomasta syystä, sitten meille tarjotaan eräänlainen peli, jossa kaikilla on ihan erilaiset pelimerkit Ruletti ja lopuksi täällä vielä kuollaan, eikä ole minkäänlaista täysin varmaa tietoa, mitä sen jälkeen tapahtuu. Tästä johtuen ei kuolemaa voi järjellä kukaan käsittääkään. Täytyy vain luottaa, että jokin tarkoitus tällä kaikella on, vaikkemme sitä ihan itse vielä tiedäkään. Jonain päivänä sen voi kuvitella paljastuvan ihan jokaiselle meistä. Eli puhu vapaasti kuolemasta ihan omasta ymmärryksestäsi käsin. Ei tarvitse olla koulutuksia saanut filosofi puhuakseen kuoleman herättämistä tunteista ja siihen liittyvistä ajatuksista. Meillä kaikilla on oma tärkeä näkemyksemme asiasta.

Add Your Comment